Sanoin paljon hyvästit sillä viikolla. Siellä oli paljon sanoja "Tullaan kiinni" ja "soitan kun olen takaisin kaupungissa". Ihmettelen, tiesimmekö me kaikki niinä hetkinä, että sanamme olivat tyhjiä. Että mikään noista lupauksista ei toteutuisi. Luulen, että useimmat ihmiset tekevät.
“Joku sanoi minulle kerran, että et koskaan tajua tekeväsi jotain viimeistä kertaa, ennen kuin hetki on poissa.”
Joku sanoi minulle kerran, että et koskaan tajua tekeväsi jotain viimeistä kertaa, ennen kuin hetki on poissa. Se on aina vaivannut minua. Ajatus siitä, että jokin menee ohi ilman aikaa ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Luulen, että siksi muistan hyvästit, jotka sanoin sillä viikolla. Koska tiesin jokaisen jäähyväiset tapahtuvan, että se oli lopullisesti.
Pakkasin kaiken mitä pystyin kolmeen matkalaukkuun. Asuttuani samassa länsirannikon kaupungissa 23 vuotta muutin pois lapsuudenkodistani toiselle puolelle maata. Tuolloin olisin kertonut, että juoksin kohti jotakin – kohti jännitystä ja uutta itärannikolla.
“Muuttoa edeltäneen viikon aikana saatoin vain kuvitella tuskallisia ja sotkuisia tuloksia. Mutta tiesin, että teen sen joka tapauksessa.”
Olen aina ollut yli-ajattelija. Kuvittele kaikki mahdolliset valinnan tulokset. Suunnittelen huolella päätöksen jokaisen yksityiskohdan ennen sen tekemistä, jotta voin aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriötä. Muuttoa edeltäneen viikon aikana saatoin vain kuvitella tuskallisia ja sotkuisia tuloksia. Mutta tiesin, että teen sen joka tapauksessa. Minun piti asettaa etäisyys itseni ja pelon välillä pysyä samassa paikassa koko elämäni. Milloin hyppääminen tuntuu pelottavimmalta, eikö niin?
Vaikeinta oli sanoa hyvästit äidilleni ajotiellä. Muisto on edelleen kirkkain. Vilkaisin hänelle aina, kun hän lähti yövuoroonsa äitiysosastolle, ja sinäkin tein viimeisenä yönä. Olin seisonut autotallissa ehkä miljoona kertaa. Kylmä, haalistunut, harmaa sementtilattia allani. Tuijottaa seinien kermanväristen tiilien välisiä halkeilevia tiloja. Kuuntelen puiden heilumista ja vastasyntyneiden itkua naapuritalosta. Tuulen ryntäyksen tunne iski minuun, kun autotallin ovi raapui auki ja sitten sulkeutui uudelleen.
Joka kerta ennen olin seisonut siellä viime hetkeen asti. Katselen keskiyönsinistä maastoautoa perääntyvän hitaasti oven laskiessa, ennen kuin palasin huoneeseeni talon takakulmassa. Matka, jota en tekisi tänä iltana. Luulen, että tieto siitä, että se olisi viimeinen kerta, kun olisin siellä, teki ilman paksummaksi. Sai sydämeni lyömään nopeammin. Kaikki hidastui hieman. Tuntui vähän enemmän. Hän haisi kuin aina, makealta ja lämpimältä. Kuten jasmiini ja persikat. Hän oli laivastonsinisessä työpaidassa, joka oli ollut liian pitkä hänen vartaloonsa ennen kuin pystyin muistamaan; hänen housunsa kimppuivat juoksijoidensa päälle pysähtyen juuri ennen kuin he koskettivat maata. Hän oli pyytänyt minua kiinnittämään alaosat, jotta hän saisi ne hieman lyhyemmäksi.
“Minun piti olla hetken ilman hänen turvaansa.”
Valkoinen autotallin valo oli sammunut. Seisoimme siellä jonkin aikaa. Olimme vain me ja keltaiset katuvalot, kun suutelin ja halasin häntä viimeisen kerran sinä iltana. Sanoin rakastavani häntä todella paljon, enkä tiennyt miksi tein tämän. Minun piti olla hetken ilman hänen turvaansa. Saa nähdä mitä sen tilalle kasvaisi. Hänen pitäminen siinä hetkessä sai minut miettimään, olisiko lähtemisen tuska sen arvoista. Hän sanoi olevansa onnellinen puolestani. Että hän halusi tämän minulle. Hänen äänensä murtui, kun hän puhui. Hän sanoi rakastavansa minua, ja se sai minut itkemään vielä kovemmin. Hänen vihreät silmänsä näyttävät melkein sinisiltä, kun hän itkee.
Tuijotin valoa, joka tuli kadun toisella puolella sijaitsevan punatiilisen talon ikkunasta. Kuunvalossa tiilet näyttivät tummemmilta. Äiti kiipesi autoonsa ja peruutti ajotieltä. Pidin häntä kädestä kuljettajan puolen ikkunan läpi ja kävelin auton rinnalla, kunnes oli aika. Hän haisteli ja puhalsi nenänsä nenäliinaan. Käyttää toimintaa piilottaakseen kyyneleensä, kuten aina. Sanoin rakastavani häntä uudelleen ja että näen hänet pian. Tarkoittaa tällä kertaa. Katselin hänen takavalot värähtelevän punaisiksi, kun hän kääntyi kulmasta poispäin minusta. Ennen kuin laitoin matkalaukkuni autooni, seisoin ja tuijotin hetken kadun toisella puolella olevaa ikkunaa.
Karleigh Arakua
AIHEUTTAVA LUKEMINEN
Hyvä kauppa
