Päivä, jolloin minut irtisanottiin, oli täydellinen shokki.
Olin studiopäällikkö tunnetussa Los Angelesissa toimivassa muotiyrityksessä. Olin saapunut erityisen aikaisin (tavalliseen tapaan) aloittaakseni päivälle suunniteltujen tehtävien pesulistan. Edellisenä päivänä jouduin luopumaan harjoittelijastani, koska halusimme löytää jonkun, jolla on enemmän "toimituskokemusta" (en tiennytkään, se ei ollut todellinen syy), joten minut hajaantui erityisen ohueksi. Noin tunnin kuluttua pöytääni tuli nainen HR: stä. Ajattelin, että hän halusi keskustella uuden harjoittelijan palkkaamisesta.
Hän johti minut toimistoon, jossa HR-päällikkö odotti. Istuin alas ja he kertoivat minulle, että minut irtisanotaan. Aluksi en kuullut heitä, ja minun piti pyytää heitä sanomaan se uudelleen. He vakuuttivat minulle, että se ei johtunut suorituksestani, vaan siitä, että yritys oli uudelleenjärjestelyssä. Sen kanssa, ja kuten elokuvan kohtauksessa, he antoivat minulle laatikon.
Kävelin notkahtanein hartioin ja hämmentyneenä takaisin pöytäni luo. Kun kävelin, pidätellen kyyneleitä ja vapisten "häpeälaatikostani", työntekijät mykisivät hengitystään. Muutama ystäväni ja kollegani juoksi pöytäni luo ja kyyneleet alkoivat. Sinä päivänä irtisanottiin 30 henkilöä – kyseessä oli yhtiön tähän mennessä suurin irtisanomiset.
Ironista oli, että olin ollut hyvin onneton työssäni jo jonkin aikaa. Etsin jopa aktiivisesti muita mahdollisuuksia ja hain niitä. Joten aluksi tunsin oloni helpottuneeksi ja innostuneeksi hypätä mainittuihin mahdollisuuksiin. Mutta sitten todellisuus asettui: olin yhtäkkiä ilman työtä yhdessä maailman kalleimmista kaupungeista ja asuin valtavassa kahden makuuhuoneen asunnossa parhaan ystäväni kanssa. Painisin myös sen tuskan kanssa, että elämäni oli täysin käsistä. Työstäni lähtemisen piti tapahtua minun ehdoillani, ei HR: n ehdoilla.
Seuraavat muutamat kuukaudet etenivät massiivisten elämänmuutosten ja paljon itsereflektioiden pyörteenä. Pidän minut rauhallisena tänä aikana treenasin ja vaelsin usein. Lähes joka päivä löysin itseni luonnosta ja liikkeestä. Etsin mahdollisuuksia kaikkialta ja päädyin tekemään upeita projekteja. Vaikka tunsin itseni hallitsemattomaksi monella tapaa, sain voimaa tiedosta, että minulla oli edelleen valta hallita sitä, kuinka aion edetä elämässäni.
Nyt taaksepäin katsoessani olen kiitollinen. En ehkä ole koskaan jättänyt sitä työtä yksin, vaikka se sai minut sairaaksi burn-outiin. Irtipäästäminen, niin vaikeaa kuin se tällä hetkellä olikin, oli työntö uuteen suuntaan. Kokemus antoi minulle vapauden, jota olin kaivannut.
Otimme yhteyttä lukijoiltamme kuullaksemme heidän kokemuksistaan. Irtipäästäminen on niin uskomattoman yleistä, mutta silti se voi tuntua eristäytyneeltä ja traumaattiselta, minkä vuoksi mielestämme on tärkeää luoda turvallinen tila tälle keskustelulle. Kuten alla olevista tarinoista näet, kukaan ei ole yksin kokemuksensa kanssa. Varsinkin kun miljoonia ihmisiä uhkaa lomautuksia ja lomautuksia tällä COVID-19-hetkellä, on tärkeää varata tilaa toistensa kokemuksille.
Jos olet niin halukas, haluaisimme kuulla alla olevissa kommenteissa tarinoitasi siitä, mitä teit siirtyäksesi eteenpäin lomautuksen jälkeen. 💛
"Työskentelin digimarkkinoinnin parissa virastossa. Toimistoni ei voinut tehdä myyntiä, joten he olivat päästäneet ihmiset menemään – minä olin yksi heistä. Pahin osa? He päästivät meidät menemään sinä päivänä, jona he kertoivat meille [ja] ilman eroa… Olin niin stressaantunut ja se jätti meidät huonoon taloudelliseen ahdinkoon. (Olimme muuttamassa 6 kuukauden kuluttua.)
Jäin työttömäksi. Hain lähes 100 työpaikkaa! Jopa tutkinnon ja vuosien kokemuksella Denverin työmarkkinat ovat uskomattoman ankarat. Aloin tuntea oloni toivottomaksi... mutta samalla minun piti selviytyä. Joitakin freelance-työmahdollisuuksia ilmaantui, joten tartuin niihin ja pääsin työttömäksi. Tein persettäni selviytyäkseni freelancerina. Kun katson nyt taaksepäin, olen niin ylpeä itsestäni, että pysyin mukana, vaikka se oli vaikeaa ja oli paljon miksi-minä ja kyyneleitä. Bf: ni oli niin mahtava ja kannustava. Hänen tulonsa olivat ainoa taattu tulo.
Vihdoinkin sain työtarjouksen! Ja [se oli] tarjous, joka maksoi minulle sen, minkä arvoinen olin. Opin paljon siitä, mitä arvostan työnantajassa [tästä kokemuksesta]. Nyt työskentelen hämmästyttävässä yrityksessä, joka huolehtii minusta ja perheestäni niin monella tavalla, enkä voisi kuvitella parempaa yritystä työskennelläkseni.” - J.H.
”Minulla oli unelmatyöni, ja sitten osasto poistettiin. Löysin toisen työn, mutta tajusin, että olin edelleen katkera ja masentunut kaksi vuotta myöhemmin. Lopulta menin Life Coachille. Hän muutti elämäni ja olen niin onnellinen nyt! - D.D.
"Työskentelin [morsiusliikkeessä] Isossa-Britanniassa. Toiminta oli sotkuista, esimieheni ja aluejohtajani olivat epäystävällisiä ja sekavaa... Minut irtisanottiin väärän kurinpitojärjestelmän takia, enkä tiennyt mitä tehdä. Soitin heti äidilleni ja sitten kumppanilleni. Matkustin kolmesta neljään tuntia Watfordista Surreyhin putkilakkojen aikana, vain järkyttyneenä ja omin ajatuksissani.
Kun pääsin kotiin, vanhempani ja kumppanini poksahtivat proseccoa, tilasivat kiinaksi ja onnittelivat minua siitä, että pääsin ulos tuosta helvetinkuopasta. Se, miten muut reagoivat asioihin, vaikuttaa minuun paljon, joten [he] positiivisen näkemyksen pitäminen asioissa auttoi… Annoin itselleni päivän… rentoutua, lukea, tehdä kasvomaski. Ja sitten palasin asiaan. Mutta yksi asia, jonka olen oppinut viiden vuoden aikana, on se, että siitä on hyvä puhua. [työpaikan menettäminen] tapahtuu. Eikä se ole noloa, se on vain uusi haaste, johon on ryhdyttävä ja josta voi kehittyä. Muuten olisin edelleen tuossa kauheassa paikassa." C.M.
"Minun oli pakko tehdä osto ja siitä lähtien olen kellunut ympäriinsä tarttuakseni johonkin merkittävään. Epätoivoisissa töissä ja niistä pois, haluan epätoivoisesti asettua intohimoni, mutta minun on ansaittava elanto perheelle. Se oli vuonna 2010…
Sen jälkeen olen toiminut 5 eri tehtävässä, 5 eri paikassa. Olen nyt 40-vuotias ja työskentelen edelleen löytääkseni tavan ansaita elantoni joko tekemällä jotain, mitä rakastaa ja intohimoa tai ainakin löytää työ, josta maksetaan minulle oikeudenmukaisesti ja jota en vihaa.
Lomauttaminen voi olla lahja tai kuolemantuomio jonkun uralle riippuen siitä, missä hänet lomautetaan pois, kuinka monta vuotta he ovat omistautuneet kyseiselle yritykselle ja mikä on heidän henkilökohtainen ja perhetilanteensa Koti. Siitä ei suinkaan ole helppo toipua.” - L.L.
– Minut irtisanottiin kerran viikon varoitusajalla, ja se laittoi minut todella pimeään paikkaan. Minulla ei todellakaan ollut paljon rahaa säästöissä, mutta onneksi asuin silti vanhempieni luona, joten he tukivat suuresti tuona aikana. Olin hyvin masentunut ja motivoitumaton löytääkseni työtä, ja vietin päiviä sängyssä tunteen itsensä arvottomaksi ja itkien.
Olin työskennellyt jatkuvana freelancerina tässä paikassa, joten he pystyivät kertomaan minulle, etteivät he tarvitse minua enää. Noin kaksi viikkoa myöhemmin he soittivat minulle ja pyysivät minua tulemaan takaisin, minkä suostuin. Työskentelen siellä edelleen, mutta se tuntui minulle traumatisliselta ja minusta tuntuu jatkuvasti, että minut vapautetaan ja minulla on kova rahapelko. Tuntuu niin tukahduttavalta murehtia jatkuvasti työturvallisuudesta ja rahasta.” - D.A.
”Minua irtisanottiin 31.12.2019, mutta minua pyydettiin jäämään maaliskuuhun 2020 asti yhtiön toimistotilan sulkemiseksi. Alun perin olin niin uupunut työtaakastani ja stressaantunut siitä, mitä seuraavaksi, että minulla ei ollut suunnitelmaa ja olin peloissani. Mutta kun olen viikkoja miettinyt, mitä todella haluan tehdä tulevaisuuteni kanssa, [ja]… selvitellyt talouttani ja budjettiani, olen ilmoittautunut elämänvalmennuskurssille. Opiskelun ja valmistumisen pitäisi kestää kuusi kuukautta, ja sinä aikana työskentelen liiketoimintasuunnitelman parissa, hankin asiakkaita ja kirjoitan myös novellin!
Sen jälkeen, kun olin tuntenut oloni inspiroimattomaksi vuosia, kun lähdin työskentelemään toimistohallinnossa tai tapahtumissa ja kirjoittamaan tarinoita vapaa-ajallani pitääkseni luovuuteni elossa, voin vihdoin tehdä jotain, mikä tuntuu paljon enemmän sopusoinnussa todellisen todelliseni kanssa. itse. Aloitin vuoden panikoimalla "mitä seuraavaksi" ja olen nyt erittäin innoissani tulevaisuudesta!… Lomauttaminen [nyt] tuntuu tilaisuuden lahjalta.” - P.W.
