80-luvun musiikin jakaminen tärkeimpiin genreihin ja tyyleihin on loistava tapa päästä käsiksi vuosikymmenen laajaan äänivalikoimaan. Tässä on lyhyt katsaus joihinkin aikakauden merkittävimpiin pop- ja rockmusiikkikategorioihin.
Arena Rock
Ilman areenan rock, 80-luvun musiikki olisi ollut aivan eri genre, eikä yleisistä päinvastaisista asenteista huolimatta luultavasti parempaan suuntaan. Huolimatta kaupallisesta luonteestaan 80-luvun sekoitus progressiivista rockia, radioystävällistä pop/rockia valtavilla koukuilla ja hard rockia tuli vuosikymmenen musiikkimenun ansaitukseksi. Keskeisiä taiteilijoita ovat mm Matka, REO Speedwagon, Pat Benatar, .38 Erikois, ja Night Ranger. Ja otamme huomioon sen van Halen, joka teki viimeisen upean albuminsa David Lee Rothin johdolla vuonna 1984. (Huomaa: Roth palasi yhtyeen laulajaksi vuonna 2012, ja tätä kirjoitettaessa hän itkee edelleen muun alkuperäisen kokoonpanon kanssa, mukaan lukien Eddie Van Halenin poika Wolfgang bassossa.)
College Rock
College rock (tunnetaan Isossa-Britanniassa indie rockina, termi, josta tuli lopulta suosittu myös Yhdysvalloissa), määritteli vaikuttavaa eklektiikkaa sitoo yksinkertainen yhteisyys: useimmat bändit löysivät ja soittivat ensin yliopistossa radioasemia. Vaikka suurin osa ryhmistä – R.E.M. ja Korvaukset, varsinkin – alun perin valtavirran ulkopuolella genre tunnistettiin lopulta 80-luvun kaikkialla vallitsevaksi tyyliksi, eli U2. Se, mikä yhdistää näitä bändejä kaikesta huolimatta, on halu omituiseen, kitarakeskeiseen musiikkiin, joka korostaa sekä melodiaa että punk rockin inspiroimaa itsenäistä henkeä.
Hiukset Metallia
Bon Jovi, Def Leppard, Dokken, Mötley Crue, Myrkyttää, Skid Row: naura nyt, mutta oli aika, jolloin nämä hiukset metallia bändit myivät loppuun areenat kymmenien tuhansien fanien säveleen, joiden kampaus oli Aqua-Netted stratosfääriin asti ja bandaanit tukahduttavat verenkiertoa polvilleen. Joskus pop- ja glam-metalliksi kutsuttu hiusmetalli-ilmiö hävisi hevimetalli ja hard rockia onnistuneeseen popmusiikkikaavaan asti. Matkan varrella muoto ammensi imagoaan edullisesti 70-luvun glam rockista, mutta 80-luvun pop-tuotantoa halutessaan rakentaa voimakas valtavirran yleisö.
Heartland Rock
Ellet asunut luolassa keskellä ei mitään vuonna 1982, oli mahdotonta paeta John Cougar Mellencamp"Jack and Diane", luultavasti paras esimerkki genrestä, joka syntyi ensimmäisen kerran 70-luvun jälkipuoliskolla. 1980-luvun alkuun mennessä sydänmaa rockia jatkui edelleen vahvana sekoittaen taitavasti suoraviivaista rock and rollia muihin suosittuihin amerikkalaisiin tyyleihin, kuten kantriin ja folkiin. Tom Petty, Bob Seger ja bruce Springsteen myös loistaa kirjoittaessaan vakuuttavia sävelmiä, jotka tuovat esiin jokaisen USA: n miehen ja naisen ilot ja ahdingot.
Jangle Pop
College rockin alalaji, jangle pop syntyi 1960-luvulla (ajatellen Byrdsiä ja varhaisia Beatlesiä), ja se herätettiin henkiin 1980-luvulla poimimalla aikaisempien vuosikymmenten folkrytmejä ja sulattaen ne popimpaan, omaperäisempään post-punk-soundiin. Epäilemättä R.E.M. voidaan ajatella alkuperäisinä, joista taiteilijat pitävät Rannekorut, Camper Van Beethoven, Cracker, Gin Blossoms, Hootie and the Blowfish ja Refreshments saivat inspiraatiota.
Uusi aalto
Ehkä tunnetuin 80-luvun musiikkigenre sekä nimen että äänen suhteen, uusi aalto auttoi luomaan myös monia vuosikymmenen mieleenpainuvimpia tyylielementtejä. Mutta ennen kaikkea tämä punk rockin uhmakkaasta hengestä koostuva popmusiikin tislaus tuotti huippuluokkaa kitararock sekä voimakas, kosketinsoittimien hallitsema alalaji nimeltä synth pop (Devo, Gary Numan, Spandau Baletti).
Artistien joukossa on B-52:n omituinen takaiskukitsch, Carsin tunnelmalliset melodiat, tanssityylinen pop Kulttuuriklubi, reggae-vaikutteisia The Poliisi, ja Duran Duranin superliimaiset radiohitit. Tytöt pitävät hauskaa oli myös New Wave -pelin nimi, as naisartisteja Kuten Cyndi Lauper eivät vain väittäneet olevansa korkeimman tason popstylisteja, vaan myös taitavia keulaita ( Teeskentelijät, Motellit, myöhempi aikakausi Blondi) yhtä hyvin.
Post Punk
Vaikka se sisälsi enemmän kuin vähän päällekkäisyyttä sekä new waven että syntetisaattoripopin kanssa, musiikkiluokka tunnetaan nimellä post-punk yleensä osoitti enemmän suoraa kokeilua kuin genren sukulaiset. Yleensä kovempaa ja aggressiivisempaa kuin uusi aalto, post-punk vaikutti usein emotionaalisesti myrskyisemmältä ja myös synkkää, mistä ovat esimerkkinä hämärät taiteilijat, kuten Young Marble Giants, sekä radiosuosikit The Parantaa ja Psykedeeliset turkikset. Kitara ja kosketinsoittimet soittivat raskaita rooleja sekä esoteerisia sanoituksia ja manieroitua laulua.
