Klassinen aikakausi musiikin muodot ovat yksinkertaisempia ja vähemmän intensiivisempiä kuin edellisen barokin aikana, mikä kuvastaa muutosta Euroopan silloisessa poliittisessa ja älyllisessä kulttuurissa. Barokkikausi Euroopan historiassa tunnetaan "absoluution aikakautena", ja siihen aikaan aristokratia ja kirkko olivat erittäin voimakkaita.
Mutta Klassinen aikakausi tapahtui "valistumisen aikakaudella", jolloin valta siirtyi keskiluokalle ja tiede ja järki kumosivat kirkon filosofisen voiman. Tässä on joitain klassisen ajan suosittuja musiikkimuotoja.
Sonaatti
Sonaattimuoto on usein moniosaisen teoksen ensimmäinen osa. Siinä on kolme pääosaa: esittely, kehitys ja yhteenveto. Teema esitellään näyttelyssä (1. osa), sitä tarkastellaan edelleen kehityksessä (2. osa) ja esitetään uudelleen yhteenvedossa (3. osa). Loppuosa, nimeltään coda, seuraa usein yhteenvetoa. Hyvä esimerkki tästä on Mozartin "Sinfonia nro 40 g-molli, K. 550."
Teema ja muunnelma
Teema ja muunnelma voidaan kuvata muodossa A A'A'' A A: jokainen peräkkäinen muunnelma (A' A'' jne.) sisältää tunnistettavia teeman elementtejä (A). Aiheesta muunnelmien luomiseen käytetyt sävellystekniikat voivat olla instrumentaalisia, harmonisia, melodisia, rytmiä, tyyliä, tonaalisuutta ja ornamenttia. Esimerkkejä tästä ovat mm
Menuetti ja trio
Tämä muoto on johdettu kolmiosaisesta (kolmiosaisesta) tanssimuodosta, ja se voidaan kuvata seuraavasti: menuetti (A), trio (B, alun perin kolme pelaajaa) ja menuetti (A). Jokainen osa voidaan jakaa edelleen kolmeen alaosioon. Menuetti ja trio soitetaan 3/4-ajassa (kolmimetri) ja esiintyy usein kolmantena liike klassisissa sinfonioissa, jousikvartetot tai muita töitä. Esimerkki menuetista ja triosta on Mozartin "Eine kleine Nachtmusik".
Rondo
Rondo on instrumentaalinen muoto, joka oli suosittu 1700-luvun lopulla 1800-luvun alussa. Rondolla on pääteema (yleensä tonic-näppäimessä), joka toistetaan useita kertoja vuorotellen muiden teemojen kanssa. Rondolla on kaksi perusmallia: ABACA ja ABACABA, joissa A-osio edustaa pääteemaa. Rondot esiintyvät usein sonaattien, konserttien, jousikvartettojen ja klassisten sinfonioiden viimeisinä osina. Esimerkkejä rondoista ovat Beethovenin "Rondo a capriccio" ja Mozartin "Rondo alla turca" pianosta K 331.
