"Vissi d'Arten" konteksti
Tosca laulaa tätä upeaa aariaa 2. näytöksessä Giacomo Pucciniooppera, Tosca, yksi säveltäjän eniten esitetyistä oopperoista. Lue Puccinin koko synopsis Tosca.
Scarpia, salaisen poliisin päällikkö, tutkii roomalaisen vangin Cesare Angelottin pakenemista. Aina epäilevänä maalari Mario Cavaradossia kohtaan Scarpia pyytää miehiä tuomaan hänet kuulusteltavaksi, kun heiltä loppuvat johdot Angelottin löytämiseksi. Mario on vanhoja ystäviä Angelottin kanssa ja auttoi häntä piiloutumaan ensimmäisessä näytöksessä. Huolimatta Scarpian kidutuksesta, Mario pysyy vakaasti uskollisena ystävälleen ja kestää vastaamista kaikkiin hänen kysymyksiinsä.
Kun Marion rakastaja Floria Tosca saapuu paikalle saatuaan illalliskutsun Scarpiasta, Mario pyytää häntä olemaan sanomatta sanaakaan. Kun hänet viedään toiseen huoneeseen, voidaan kuulla kivun huutoja. Scarpia kertoo Toscalle, että tämä voi pelastaa Marion, jos tämä kertoo hänelle missä Angelotti piileskelee. Aluksi hän kieltäytyy vastaamasta, mutta Marion itkujen voimistuessa hän antaa periksi ja kertoo Scarpialle kaiken.
Mario saatetaan takaisin huoneeseen Toscan kanssa, mutta hän on iloinnut, kun yksi Scarpian kertoi siitä. että Napoleon ja hänen joukkonsa olivat voittaneet taistelun Scarpian liittolaisia vastaan, Scarpia käskee miehiään heittämään hänet vankilaan. Toscan protestien keskellä Scarpia kertoo, että hän voi pelastaa hänet vielä kerran, kunhan hän nukkuu hänen kanssaan. Tosca laulaa "Vissi d'Arten" vältettyään useita hänen edistysaskeliaan ja ihmettelee, miksi kaiken sen jälkeen, mitä hän on tehnyt, Jumala hylkäsi hänet tänä kauheana aikana.
"Vissi d'Arte" italialaiset sanoitukset
Vissi d’arte, vissi d’amore,
non feci mai mies ad anima viva!
Huijari furtiva
quante miserie conobbi aiutai.
Semper con fè sincera
la mia preghiera
ai santi tabernacoli salì.
Semper con fè sincera
diedi fiori agl’altar.
Nell'ora del dolore
perchè, perchè, Signore,
perchè me ne rimuneri così?
Diedi gioielli della Madonna al manto,
e diedi il canto agli astri, al ciel,
che ne ridean più belli.
Nell'ora del dolor
perchè, perchè, signor,
ah, perchè me ne rimuneri così?
Englanninkielinen käännös sanasta "Vissi d'Arte"
Elin taiteelleni, elin rakkaudelle,
En ole koskaan vahingoittanut elävää sielua!
Salaisella kädellä
Helpotin niin monta epäonnea kuin tiesin.
Aina aidolla uskolla
rukoukseni
nousi pyhille pyhäköille.
Aina aidolla uskolla
Annoin kukkia alttarille.
Surun hetkenä
miksi, miksi, oi Herra,
miksi palkitset minut näin?
Annoin jalokiviä Madonnan vaippaan,
ja annoin lauluni tähdille, taivaalle,
joka hymyili enemmän kauneutta.
Surun hetkenä
miksi, miksi, oi Herra,
ah, miksi palkitset minut näin?
Parhaat "Vissi d'Arte" -esitykset
Se on melko turvallista sanoa Maria Callas omisti Toscan roolin. Hänen monumentaaliset esityksensä "Vissi d'Arte" ovat legendaarisia. Vaikka hänen tekniikkansa ja laulukykynsä saattavat joskus olla puutteellisia, hänen haavoittuvuus ja tunteet sekä äänellä että näyttelemisellä on kyky saada sinut tuntemaan hänen sydänsuruaan ja kipuaan ikään kuin ne olisivat omasi. Sen sijaan rooliin on mahtunut useita muitakin erinomaisia esiintyjiä:
- Angela Gheorghiu (katsoa YouTubesta)
- Leontyne Price (katso YouTubesta)
- Maria Callas (katsoa YouTubesta)
- Montserrat Caballe(katsoa YouTubesta)
Jonkun historia Tosca
Ranskalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija Victorien Sardou kirjoitti dramaattisen näytelmän, La Tosca, vuonna 1887. Kaksi vuotta myöhemmin Sardou kiersi näytelmän Italiassa, ja Giacomo Puccini osallistui ainakin kahteen esitykseen. Näkemänsä innoittamana Puccini uskoi voivansa muuttaa näytelmän oopperaksi. Vaikka Sardou halusi antaa ranskalaisen säveltäjän sovittaa näytelmänsä, Puccinin kustantaja Giulio Ricordi pystyi varmistamaan oikeudet näytelmään. Kun Sardou kuitenkin ilmaisi epävarmuutensa siitä, että hän antoi menestyneimmän näytelmänsä suhteellisen uudelle säveltäjälle, jonka musiikista hän ei välittänyt, Puccini hylkäsi projektin.
Tämän seurauksena Ricordi uskoi toisen säveltäjän, Alberto Franchettin, työskentelemään oopperan parissa. Franchetti, joka ei koskaan halunnut sitä työtä, miltä näytti, jäi siihen neljäksi vuodeksi ennen kuin luovutti ja luovutti oikeudet takaisin Puccinille vuonna 1895. Sieltä Puccinilta kesti vielä neljä vuotta ja lukemattomia väittelyjä librettonsa Luigi Illican ja Giuseppe Giacosan sekä kustantaja Giulio Ricordin kanssa viimeistellä libreton ja säveltää. Musiikkikriitikkojen ristiriitaisista arvosteluista huolimatta yleisö rakasti oopperaa, kun se sai ensi-iltansa Rooman Teatro Costanzissa 14. tammikuuta 1900.
